R.E.S.P.E.C.T.

02Aug11

Kävelen kohti kotiani puolen yön aikaan. Takana on pitkä, mutta onnellinen päivä. Olen saanut aikaan jotakin. Olen täynnä energiaa ja uusia ideoita. Ja mietin miten kauniita kesäyöt voikaan olla! Olen pääsyt jo kotikadulleni kun vastaani tulee kaksi nuorehkoa isokokoista miestä. He kävelevät koko kadun leveydeltä ja minun täytyy valita kävelenkö heidän välistä vai ohitanko heidät ojan kautta. Valitsen tietenkin ojan. Kun ohitan heidät, toinen miehistä sanoo minulle: ”Hei beibi, hyvä perse!” Oikeastaan en ole täysin varma mikä oli viimeinen sana ja mitä ruumiinosaani kommentoitiin, koska olen yrittänyt ja osin onnistunut kehittää selektiivisen kuulon, joka blokkaa korviini tulevat sanat, kun verbaalinen häiriköinti alkaa… Samapa tuo, sillä jo ”hei beibi”-huuto on seksuaalista häirintää. En ole kenenkään ”beibi” ellen niin itse halua ja lupaahan multa ei kysytty.

Jatkan matkaani kotiin. Enää en vain ole iloinen ja huoleton vaan nyt tunnen itseni loukatuksi ja erittäin ärsyyntyneeksi. Ahdistavaksi tilanteen teki se, että se tapahtui melkein kotiovellani. Jos kohtaus olisi muodostunut uhkaavaksi, en olisi uskaltanut jatkaa kotiin seuraamisen pelossa, mutta minne muuallekaan olisin keskellä yötä lähtenyt karkuun? Todennäköisesti nämä miehet olivat ihan ”hyviä” vaarattomia miehiä, jotka vain huutelevat sopimattomia kommentteja, ei sen enempää. Mutta minä en voinut tietää heidän aikeitaan ja siksi minun piti varautua pahimpaan. Muutama sekunti tarpeetonta pelkoa muutti fiilikseni koko päivästä. Harmiton pikku juttu, yritän sanoa itselleni. Maailmassa tapahtuu vakavampiakin asioita. Mulla on paksu nahka. Ei sanat voi mua satuttaa ellen anna niiden satuttaa…Mutta miksi minun pitäisi olla kova ja vahva? Minun ja satojen/tuhansien muiden henkilöiden, joita tämä seksuaalihäirikkö kommenteillaan ahdistelee, miksi meidän pitäisi kyetä sietämään tällaista käytöstä? Tarvitseeko kiusatun muuttua vai olisiko helpompaa (ja oikeudenmukaisempaa) jos kiusaaja muuttaisi tapojaan?

Tämä tapahtui pari päivää sitten. Seksuaalista häirintää joudun kokemaan viikoittain kaduilla ja julkisissa tiloissa liikkuessani. Pääasiassa se on ulkonäön kommentointia tai seksiehdotuksia tuntemattomilta. Joskus läpsäytetään pakaraa, rohkeimmat ovat kouraisseet rintoja, joku halusi kerran hiplata hiuksiani. Toivon aina, että minulla olisi rohkeutta sanoa, että se mitä he tekevät on vääriin. Että minulla olisi rohkeutta järjestää kunnon kohtaus ja varmistaa, että jokainen lähistöllä oleva kuulee, että keskuudessamme on seksuaalihäirikkö. Yleensä sitä vain haluaa lähteä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Häiriköt ovat olleet lähes poikkeuksetta miehiä, kerran on joku nainen huutanut ”ruma huora” perääni. Olen kyllä tietoinen siitä, että Suomessa katuhuutelua ei tapahdu samassa mittakaavassa mitä monissa muissa maissa. Yksikin kerta on kuitenkin liikaa. Seksuaalisen häirinnän suhteen tulee olla nollatoleranssi.

Miten sitten heteromiehen tulisi lähestyä naista, josta on kiinnostunut syyllistymästä vahingossa seksuaaliseen häirintään? Minusta kysymys on hyvin outo, mutta tulee yleensä esille, kun puhutaan seksuaalisesta häirinnästä. Outo se on siksi, että monilla heteromiehillä ei ole ongelmia (muita kuin ehkä oma ujous) siinä miten lähestyä asiallisesti tuntemattomia naispuolisia henkilöitä. Seksuaaliseen häirintään eivät syyllisty ihmiset, jotka lähestyvät toisia ihmisiä ensisijaisesti ihmisinä. Seksuaaliseen häirintään syyllistyy herkästi (esimerkiksi) heteromies, joka pitää naisia jonakin toisena ”lajina”, jota saa ja tulee kohdella eri tavalla kuin ”oikeita” ihmisiä eli tässä tapauksessa muita heteromiehiä. Korrekti käytös on helppoa henkilöille, jotka näkevät kanssaihmiset samanarvoisina kuin itsensä. Tuntemattomia ihmisiä lähestytään kunnioittavasti ja ystävällisesti, samalla tavoin kuin toivot itseäsi lähestyttävän. Toisen sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, ikä, etninen tausta, vammaisuus, luokkatausta jne. ei muuta tätä peruslähtökohtaa. Perään huutelu ei ole koskaan sopivaa, tuntemattoman (tai tutunkaan) ihmisen koskettaminen ilman lupaa ei ole koskaan sopivaa. Jos ollaan kiinnostuneita jostakusta, hänelle mennään juttelemaan. Jutellessa huomaa hyvin nopeasti löytyykö molemminpuolista kiinnostusta vai ei. Jos hän ei ole kiinnostunut sinun seurastasi, toivotat hyvää jatkoa ja ymmärrät lähteä pois.

Kohteliaisuuksia on aina mukava kuulla, mutta toisen ruumiinosista ei ole sopivaa sanoa mielipidettään (ellei sitä varta vasten kysytä). Ei, vaikka kyseessä olisi kehuksi tarkoitettu kommentti. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa se, että joku random – Reijo 55v. pitää minun takamustani erittäin hyvin muodostuneena. Minun ruumiini ei tarvitse Reijon hyväksyntää, minun ruumiillani ei ole mitään tekemistä Reijon tai kenenkään muunkaan mielipiteiden kanssa. Suoraan ruumiiseeni kohdistuvat kehut saavat minut tuntemaan itseni ennemminkin käveleväksi lihapalaksi kuin kokonaiseksi ihmiseksi. On paljon mukavampi kuulla olevansa esimerkiksi tyylitajuinen pukeutuja, hauska seuralainen, hyvä väittelijä tai loistava taskuparkintekijä. Sellaisille kehuille voi alkaa rakentaa tervettä itsetuntoa. Uskokaa tai älkää, se nainen, jolla sattuu olemaan kulttuurisen kauneusihanteen mukaisesti viehättävät rinnat, tietää sen jo. Hän tuntee joka päivä jokaisen häneen kohdistuvan katseen, joka arvioi ja mittailee hänen vartaloaan. Ja se riittää! Hänen ei tarvitse kuulla sinun kommenttiasi tietääkseen kuinka viehättävänä miehet pitävät hänen rintojaan.

Ei se niin vaikeaa ole pitää mölyt mahassa ja kädet kurissa.

Kunnioitus. Se on hyvä ja oikeastaan ainoa toimiva lähtökohta kaikkien ihmissuhteiden rakentamiseksi oli kyseessä sitten parisuhde, seksisuhde, ystävyyssuhde tai junamatka samassa penkissä vieraan ihmisen kanssa. Jokainen on yksilö, jolla on oma historiansa, oma kokemusmaailmansa ja omat toiveet ja pelkonsa, joille omat henkilökohtaiset rajat rakentuvat. Ne rajat on loukkaamattomat.

Hanna 23v.

Advertisements


2 Responses to “R.E.S.P.E.C.T.”

  1. 1 Nat

    Ihan mielettömän hyvin kirjoitettu!
    Ite olen miesvaltaisella alalla töissä, verhoudun käytännössä päästä varpaisiin peittäviin vaatteisiin, en käytä meikkiä töissä enkä yleensä pidä tukkaa auki.
    Kuuntelin aikani urpojen kommentteja, ja sit päätin et sitte riitti silmänilo.
    Toki vapaa-ajalla laitan niinkuin ennenkin :)

    Eläköön Lutkaus ja vapaus elää omassa kropassaan sellaisena kuin on!

  2. Niin – miksi naisten kulttuurista riippumatta täytyy kulkea ojanpohjia myöten?


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: