Olin yläasteella kun sain ensimmäisen kokemukseni seksuaalisesta häirinnästä. Olin matkalla bussipysäkille ystävieni kanssa kun tuntematon keski-ikäinen mies käveli meitä vastaan ja kouraisi minua haarovälistä, ikään kuin ohimennen. Olin tilanteesta niin hämmentynyt, shokissa ja häpeissäni että en osannut vastata ystäväni kysymykseen “mitä se oikein teki?”. Koin tilanteen niin kiusalliseksi, että halusin vaieta siitä iäksi. Tai ainakin tähän asti. Kyseisen tapahtuman jälkeen olen säännöllisen epäsäännöllisesti kokenut eriasteista häirintää: minua on kourittu takapuolesta tai rinnoista lupaa kysymättä, minua on yritetty suudella mitä kummallisimmissa tilanteissa täysin vieraiden miesten taholta (mm. odottaessani ystävääni kaupan ulkopuolella), minulle on huudeltu milloin “hyvä perse” ja “kivat tissit”, milloin “ruma lehmä” ja “pihtarihuora”. Seksuaalisuuteeni ja itsemääräämisoikeuteeni on (miesten taholta) kajottu siitä lähtien kun minulle alkoi kehittyä alkeellisimmatkin naiselliset muodot.

Olen onnekseni säästynyt pahimmalta itsemääräämisoikeuteni loukkaamiselta eli raiskaukselta. Tästäkin minun ilmeisesti pitäisi kiittää (ja tämän asenneilmapiirin vallitessa kiitänkin) niitä miehiä jotka ovat kyenneet harjoittamaan lähes epäinhimillistä itsehillintää. Olenhan sentään houkutellut heitä eri tavoin, muun muassa pukeutumalla provokatiivisesti (itse luulin kotoa lähtiessäni vain näyttäväni nätille), kutsumalla heitä kotiini tai lähtemällä heidän mukaansa, juomalla itseni humalaan ja jopa osallistumalla intiimiin kanssakäymiseen. Kaikesta tästä huolimatta he ovat kyenneet pyynnöstäni lopettamaan toimintansa, huolimatta siitä mihin vaiheeseen intiimi kanssakäymisemme olikaan edennyt. Joten kiitän teitä rakkaat miehet siitä, että olette kunnioittaneet oikeuttani kieltäytyä seksistä kanssanne, vaikka selvästi itse olin teitä siihen houkutellut. Olette selvästi monen lajitoverinne yläpuolella, jotka eivät moiseen olisi kaiken houkutteluni jälkeen kyenneet.

Olen seurannut keskustelua SlutWalkista niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä mediassa. Liike on saanut osakseen sekä voimakasta kritiikkiä että kannatusta. Asiaa on kritisoitu niin sen valitusta nimestä kuin sen edustamista arvoistakin. Mitä enemmän aihetta on kritisoitu, sitä ajankohtaisemmalta se tuntuu. Kyse ei ole pelkästään raiskauksen uhreista, jotka edustavat kyseisen asian traagista kärkeä, vaan kokonaiseen sukupuoleen kohdistuvasta vihasta ja ennakkoluuloista, niin oman kuin vastakkaisen sukupuolen riveistä. Minun ymmärrykseeni vielä jollain lailla uppoaa se, että osalla miehistä on vaikeutta hahmottaa kyseisen ongelman vakavuutta ja laajutta, koska he eivät itse joudu elämään tämänkaltaisen häirinnän pelon kanssa jatkuvasti. Mutta se, että niin suurelle osalle naisistakin kyseessä on “täysin turha liike”, joka “ainoastaan kannustaa naisia pukeutumaan lutkamaisesti”, kielii niin suuresta itseinhosta ja vihasta omaa sukupuolta kohtaan, että minun on vaikea käsitellä asiaa järkevästi.

Ja mitä miehiin tulee: onnekseni olen elämässäni kohdannut niiden kourivien ja huutelevien ääliöiden lisäksi älykkäitä ja sensitiivisiä miehiä. He ovat kohdelleet minua kuin naista, kuin ihmistä, eivätkä kuin lihapalaa. Olen heidän puolestaan loukkaantunut siitä ajatuksesta, että millään mitä minä teen, miten pukeudun tai miten käyttäydyn, olisi valta poistaa heidän oma valintansa kohdella minua hyvin ja kunnioittavasti. He olivat tänään mukanani marssimassa (vähintäänkin ajatuksen tasolla) sen puolesta, että minulla on oikeus kieltäytyä mistä tahansa minuun kohdistuvasta lähentymisyrityksestä, kuten heillä on myös oikeus kieltäytyä heihin kohdistuvista lähentymisyrityksistä. He edustavat minulle miessukupuolta sellaisena kuin olen sen (pääosin) oppinut tuntemaan: ajattelevina, tuntevina, empaattisina ja kanssani tasavertaisina ihmisinä.

Kaikesta minuun kohdistuneesta häirinnästä ja ennakkoluuloista huolimatta jaksan uskoa ihmisten arvostelukykyyn ja empaattisuuteen. En aio rajoittaa omaa pukeutumistani tai käyttäytymistäni uhriutumisen pelosta, joskaan en tietentahtoen aseta itseäni vaaraankaan. Mutta pukeutumisellani, humalatilallani tai yksin kotiin kävelemiselläni ei ole mitään tekemistä sen kanssa tuleeko minusta joskus raiskauksen uhri vaiko ei. Toivon että kaikilla tulevilla partnereillani, ystävilläni, tuttavillani tai kohtaamillani vierailla miehillä olisi sen verran selkärankaa että he ymmärtävät vetäytyä kun ilmaisen joko verbaalisesti tai fyysisesti: EI.

Asta Viertola, 28


Taisimme tehdä maailmanennätyksen. Kuka enää voi jättää maailmalla osallistumatta kaupunkinsa SlutWalkiin, kun harvaan asuttu maa, jossa yleensä osallistutaan varsin varovaisesti mielenosoituksiin, nousee yhdessä näyttämään, kuinka moni meistä arvostaa toisten ihmisten kunnioittamista ja vaatii seksuaaliseen väkivaltaan liittyvien myyttien purkamista!

Eikä kyse ole vain määrästä. Toki mediakuvastoissa keskitytään vähäpukeisiin nuoriin naisiin, mutta kaikenlaisia otoksia eri maiden marsseilta seuranneena sanoisin, että olimme myös monipuolisin joukko. Korkkareissa, sandaaleissa, lenkkareissa, maihareissa, pyörätuolissa, lastenvaunuissa. Hurja määrä miehiä näyttämässä, että kunnioitamme kaikkia sukupuolia ihmisinä. Äitejä ja isiä, jotka haluavat lastensa kasvavan maailmaan, jossa ihmiset arvostavat toisiaan ja kunnioittavat toistensa henkilökohtaista koskemattomuutta. Kaikenlaisia ihmisiä ja jokunen koira.

Mutta, miten maailma on nyt muuttunut? Kysyy kyseenalaistamiskyvystään kuulu miesystäväni popsiessamme sunnuntain mahdollisen suolaista lounasta. Sanon, että eiköhän seksuaalisen väkivallan uhria syyllistävillä mielipiteillä ole nyt hieman toisenlainen kaiku. Kuka jaksaa enää jauhaa uhrin käyttäytymisestä? Mieheni kauhistui, että ei kai tarkoituksena ole hiljentää keskustelua seksuaalisen väkivallan syistä? Vastaan, että päinvastoin. Keskustelu vasta alkaa tästä. Tarvitsemme tehokkaampia ehkäisykeinoja seksuaalista väkivaltaa vastaan kuin uhrin syyttämisen. Etsikäämme syitä muualta kuin yksilöstä! Vastustakaamma valta-asetelmia, jotka mahdollistavat väkivallan. Tasa-arvoa! Sekä miehille että naisille. Tärkeintä on näyttää, että meitä on valtava joukko vaatimassa laajempaa näkemystä keskusteluun seksuaalisesta väkivallasta.

Me järjestäjät jatkamme nyt hyvän jengin koottuamme keskustelun ylläpitämistä. Seuraa tätä blogia ja facebook pagea: http://www.facebook.com/slutwalkhelsinki, ja tule mukaan!


Marssin tänään 6.8. SlutWalkissa, koska olen kyllästynyt elämään kulttuurissa, joka tekee kaikkensa suojellakseen raiskaajia, mutta ei juuri mitään suojellakseen uhreja.

Raiskaajia suojellaan muun muassa pitämällä yllä raiskausmyyttejä. Yksi tunnetuimmista raiskausmyyteistä on se, että vain nuori kaunis nuhteeton keskiluokkainen valkoihoinen neitsyt voidaan raiskata ja vain yhteiskunnasta eristäytynyt puskissa vaaniva perverssi voi raiskata. Jos nämä kriteerit eivät täyty alkaa heti spekulointi siitä kuinka paljon uhri oikeastaan omalla olemuksellaan tai käytöksellään kerjäsi raiskausta, ehkä hän jopa ansaitsi tulla raiskatuksi (uhrin syyttely) ja oliko kyseessä edes ”oikea” raiskaus… Täydellinen uhri edustaa patriarkaalisen yhteiskunnan ideaalinaista, jonka kriteeriä kukaan oikea nainen ei täytä ja raiskaajan oletettu profiili on yhtä paljon satukirjan sivuilta repäisty. Tätä myyttiä pidetään yllä, koska se suojelee todellisia raiskaajia.

Todellisuudessa kun raiskaajat ovat ihan tavallisia arkipäiväisiä ihmisiä; meidän perheenjäseniämme, sukulaisia, naapureita, kavereita, aviomiehiä, poikaystäviä jne. Jokainen meistä tuntee tietämättään ainakin yhden raiskaajan. Uhrina voi olla kuka tahansa. Aviovaimoja, tyttöystäviä, ex-kumppaneita, seksuaalisesti aktiivisia naisia (lutkia), rumia naisia, huonoja naisia, seksityöläisiä, miehiä, lapsia, vanhuksia, vammaisia, transsukupuolisia ja homoseksuaalisia ihmisiä raiskataan.

Kuka tahansa voidaan raiskata ja raiskaus on aina raiskaus, riippumatta siitä kuka uhri on tai kuka raiskaaja on. Raiskaus alkaa siitä hetkestä kun toinen sanoo ”ei” tai ilmaisee ei-verbaalisesti vastentahtoisuutensa. Ja jos toinen on tilassa, jossa ei kykene ilmaisemaan tahtoaan, on kyseessä aina raiskaus. Suostumuksen puute määrittää raiskauksen. Lieventäviä asianhaaroja ei ole.

Toinen voimakas raiskausmyytti on se, että raiskauksissa olisi kyse seksistä. Tästä tulee myös käsitys siitä, että raiskaajilla olisi vain normaalia voimakkaampi seksuaalivietti ja harhaluulo siitä, että vain kauniita naisia raiskataan. Epäviehättävinä pidettyjen naisten pitäisi olla vain kiitollisia siitä, jos joku on halunnut heidät raiskata (joku on pitänyt heitä siis viehättävinä). Ja raiskausongelma olisi tietenkin selvitetty vain sillä, että naiset tajuaisivat antaa seksiä miehille enemmän ja tasapuolisemmin.

Raiskauksilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä seksin tai seksuaalisuuden kanssa. Päinvastoin. Raiskauksissa on kyse väkivallasta. Raiskauksissa on kyse halusta alistaa ja kontrolloida. Jokaista raiskaaja yhdistää se, että he ovat pitäneet uhrejaan itseään vähempiarvoisempina, ei-ihmisinä, joiden hallitsemiseen he ovat tunteneet itsensä oikeutetuiksi. Pelkästään seksinnälkäiset ihmiset eivät raiskaa. Heille ei tulisi mieleenkään raiskata, koska seksin idea on molemminpuolinen halu. Sen sijaan vallanhimoinen ja väkivaltainen ihminen voi hyvinkin raiskata, raiskaus kun hyvin tehokas keino alistaa, nöyryyttää ja tuottaa pelkoa. Raiskaus on viharikos.

Raiskaus ei myöskään ole mikään kasvoton luonnonvoima, joka jyllää tasaisesti ajasta ja paikasta riippumatta vaan raiskauksia tekevät raiskaajat ja raiskaajat ovat ihmisiä. Ihmiset tekevät moraalisia valintoja ja niin kauan kuin ihmiset tekevät valintoja, he voivat valita myös toisin. Jokainen meistä voi päättää haluaako tukea seksuaalista väkivaltaa vai vastustaa sitä. Jokainen voi päättää opettaako lapsilleen, että raiskaaminen on vääriin vai ei. Jokainen voi päättää nauraako raiskausvitseille vai huomauttaako niiden sopimattomuudesta. Jokainen voi päättää antaako täyden tukensa henkilölle, joka kertoo tulleensa raiskatuksi vai syyllistääkö häntä. Jokainen voi päättää nimitteleekö naissukupuolisia henkilöitä huoriksi tai lutkiksi vai ei. Jokainen voi päättää kunnioittaako toisia vai ei.

Seksuaalisen väkivallan kitkemiseksi voitaisiin tehdä vaikka mitä, jos vain haluttaisiin. Valtio voisi lakisääteisesti taata, että jokainen seksuaalisen väkivallan uhri saa kaiken tarvitsemansa avun. Matalankynnyksen palveluja voitaisiin lisätä. Suomen laki voisi tunnustaa raiskaukset väkivallaksi (laista löytyy sellainen omituinen käsite kuin ”sukupuoliyhteyteen pakottaminen”). Rangaistuksia voitaisiin koventaa sille tasolle, että jokainen seksuaalisen väkivallan teko tulisi ilmoitetuksi poliisille. Poliiseille ja muille viranomaisille voitaisiin antaa koulutusta siitä miten seksuaalisen väkivallan uhreja kohdataan (ja millaisia kommentteja julkisuuteen annetaan raiskauksista). Voitaisiin luoda ns. turvallisia tiloja, niin virtuaalisesti kuin konkreettisesti, joissa jokainen voisi kertoa, ilman syyllistämisen pelkoa, omista kokemuksistaan seksuaalisesta häirinnästä aina raiskauksiin. Kouluissa voitaisiin antaa seksuaalikasvatusta, jossa keskityttäisiin esimerkiksi toisen rajojen kunnioitukseen, väkivaltakulttuuriin, pornon ja seksin erottamiseen toisistaan ja sukupuoliroolien kyseenalaistamiseen. Seksismin, rasismin, homovastaisuuden ja muiden epätasa-arvoa edistävien aatteiden suhteen voitaisiin edellyttää nollatoleranssia. yms.yms.yms.

Seksuaalinen väkivalta tai sen uhka koskettaa suurinta osaa meistä. Meitä on useampia kuin kukaan uskaltaa arvatakaan. Jos joku väittää, että kyse on marginaali-ilmiöstä, jolla ei ole merkitystä, hän ei tiedä mistä puhuu. Hän kuuluu todennäköisesti siihen onnekkaaseen vähemmistöön, jonka ei ole koskaan tarvinnut pelätä seksuaalista väkivaltaa.

Hiljaisuuden kulttuurilla ei paranneta mitään, siksi marssin tänään.

Hanna 23v.


SlutWalk Helsinki päätyi käyttämään samaa englanninkielistä nimeä, jolla on marssitty maailmalla jo ennen Suomen marsseja.

Kansainvälisen mielenosoitusaallon alkuperä on torontolaisen poliisin sanoissa. Yliopistokampuksella oli tapahtunut useita seksuaalisen häirinnän tapauksia. Poliisi puhui lakiopiskelijoille tammikuussa 2011 näillä sanoilla: “I’ve been told I’m not supposed to say this – However, women should avoid dressing like sluts in order not to be victimised.”

Suomennos kuuluu: ”Minulle on sanottu, etten saisi sanoa näin. Mutta naisten tulisi välttää pukeutumasta kuin lutkat, jotta heistä ei tulisi uhreja.”

SlutWalkin viesti on, että jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Jokaisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan ja seksuaalisuudestaan sekä vastuu kunnioittaa toisen ihmisen vastaavia oikeuksia.

Oikeus päättää omista rajoistaan koskee kaikkia pukeutumiseen, sukupuoleen, suuntautumiseen, ikään, luokkaan, kansallisuuteen ja etniseen taustaan katsomatta.

Raiskaaminen on rikos. Raiskatuksi tuleminen ei. Uhrien syyllistämisen on loputtava. Syytä raiskauksiin on etsittävä muualta kuin uhrista.

Lutka-sanaa käytetään marssin nimessä myös siksi, että sana ei ole syntynyt tyhjästä. SlutWalk kritisoi niitä samoja naisten seksuaalisuutta moralisoimaan pyrkiviä asenteita, joiden vuoksi lutka-sana on alun perin syntynyt.

Naista kontrolloimaan pyrkivä sana lutka on itsessään osa epätasa-arvoa tuottavaa järjestelmää. Ruman sanan sisältämien rumien asenteiden olemassaoloa yhteiskunnassamme ei ole syytä lakaista maton alle. Ne on syytä tuoda näkyville.

Marssin osallistujan ei kuitenkaan tarvitse kokea nimitystä omakseen. Sanan taustalla olevan arvomaailman kyseenalaistaminen riittää.

Nähdään marssilla!


Hei kaikki,

Reittiin on tullut poliisin toiveesta muutos. Pohjoisesplanadin sijaan marssimme Eteläesplanadia.

SlutWalk Helsinki on lauantaina 6.8. klo 14. Marssi lähtee Kiasman edestä (Mannerheiminaukio 2) ja kulkee reittiä Mannerheimintie – Eteläesplanadi – Mikonkatu – Kaisaniemen puisto.

Tervetuloa marssimaan henkilökohtaisen koskemattomuuden puolesta ja raiskauksen uhrien syyllistämistä vastaan!

SlutWalk Helsinki


Tiedote

03Aug11

HELSINGISSÄ MARSSITAAN LAUANTAINA 6.8. KLO 14 HENKILÖKOHTAISEN KOSKEMATTOMUUDEN PUOLESTA JA RAISKAUKSEN UHRIEN SYYLLISTÄMISTÄ VASTAAN
 
Muun muassa Torontossa, Lontoossa ja Berliinissä järjestetty Slutwalk tulee Suomeen lauantaina 6.8. 2011 Helsingin marssi on osa kansainvälistä liikehdintää.
 
Slutwalkin viesti on, että jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Jokaisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan ja seksuaalisuudestaan sekä vastuu kunnioittaa toisen ihmisen vastaavia oikeuksia. Oikeus päättää omista rajoistaan koskee kaikkia pukeutumiseen, sukupuoleen, suuntautumiseen, ikään, luokkaan, kansallisuuteen ja etniseen taustaan katsomatta.
 
Raiskaaminen on rikos. Raiskatuksi tuleminen ei. Uhrien syyllistämisen on loputtava. Syytä raiskauksiin on etsittävä muualta kuin uhrista.
 
Vaadimme nollatoleranssia seksuaalista väkivaltaa kohtaan!
 
Kutsumme kaikki marssimaan henkilökohtaisen koskemattomuuden puolesta ja seksuaalirikosten uhrien syyllistämistä vastaan.

Marssilla asu on vapaa, tule sellaisena kuin olet.
Kutsu koskee kaikkia, sukupuoleen katsomatta.

 
SlutWalk Helsinki on lauantaina 6.8. klo 14. Marssi lähtee Kiasman edestä (Mannerheiminaukio 2) ja kulkee reittiä Mannerheimintie – Eteläesplanadi – Mikonkatu – Kaisaniemen puisto.

Ilta jatkuu jatkobileissä Club YK:ssa (Pohjoinen Rautatiekatu 21, Helsinki) klo 18 alkaen. Ohjelmaa tarjoavat stand up -koomikko Heli Sutela, yhtyeet Creepy Crawlie, Debbiefox ja Blast Ones sekä Kreisidisko-dj:t.

FB-sivu: http://www.facebook.com/slutwalkhelsinki
FB-tapahtuma: http://www.facebook.com/event.php?eid=152792324791440
Iltaklubin FB-tapahtuma: http://www.facebook.com/event.php?eid=173031432766384

Samana päivänä marssitaan myös Tampereella ja Turussa.

SlutWalk Turku: http://www.facebook.com/event.php?eid=186748508047534
SlutWalk Tampere: http://www.facebook.com/event.php?eid=204014662968346


R.E.S.P.E.C.T.

02Aug11

Kävelen kohti kotiani puolen yön aikaan. Takana on pitkä, mutta onnellinen päivä. Olen saanut aikaan jotakin. Olen täynnä energiaa ja uusia ideoita. Ja mietin miten kauniita kesäyöt voikaan olla! Olen pääsyt jo kotikadulleni kun vastaani tulee kaksi nuorehkoa isokokoista miestä. He kävelevät koko kadun leveydeltä ja minun täytyy valita kävelenkö heidän välistä vai ohitanko heidät ojan kautta. Valitsen tietenkin ojan. Kun ohitan heidät, toinen miehistä sanoo minulle: ”Hei beibi, hyvä perse!” Oikeastaan en ole täysin varma mikä oli viimeinen sana ja mitä ruumiinosaani kommentoitiin, koska olen yrittänyt ja osin onnistunut kehittää selektiivisen kuulon, joka blokkaa korviini tulevat sanat, kun verbaalinen häiriköinti alkaa… Samapa tuo, sillä jo ”hei beibi”-huuto on seksuaalista häirintää. En ole kenenkään ”beibi” ellen niin itse halua ja lupaahan multa ei kysytty.

Jatkan matkaani kotiin. Enää en vain ole iloinen ja huoleton vaan nyt tunnen itseni loukatuksi ja erittäin ärsyyntyneeksi. Ahdistavaksi tilanteen teki se, että se tapahtui melkein kotiovellani. Jos kohtaus olisi muodostunut uhkaavaksi, en olisi uskaltanut jatkaa kotiin seuraamisen pelossa, mutta minne muuallekaan olisin keskellä yötä lähtenyt karkuun? Todennäköisesti nämä miehet olivat ihan ”hyviä” vaarattomia miehiä, jotka vain huutelevat sopimattomia kommentteja, ei sen enempää. Mutta minä en voinut tietää heidän aikeitaan ja siksi minun piti varautua pahimpaan. Muutama sekunti tarpeetonta pelkoa muutti fiilikseni koko päivästä. Harmiton pikku juttu, yritän sanoa itselleni. Maailmassa tapahtuu vakavampiakin asioita. Mulla on paksu nahka. Ei sanat voi mua satuttaa ellen anna niiden satuttaa…Mutta miksi minun pitäisi olla kova ja vahva? Minun ja satojen/tuhansien muiden henkilöiden, joita tämä seksuaalihäirikkö kommenteillaan ahdistelee, miksi meidän pitäisi kyetä sietämään tällaista käytöstä? Tarvitseeko kiusatun muuttua vai olisiko helpompaa (ja oikeudenmukaisempaa) jos kiusaaja muuttaisi tapojaan?

Tämä tapahtui pari päivää sitten. Seksuaalista häirintää joudun kokemaan viikoittain kaduilla ja julkisissa tiloissa liikkuessani. Pääasiassa se on ulkonäön kommentointia tai seksiehdotuksia tuntemattomilta. Joskus läpsäytetään pakaraa, rohkeimmat ovat kouraisseet rintoja, joku halusi kerran hiplata hiuksiani. Toivon aina, että minulla olisi rohkeutta sanoa, että se mitä he tekevät on vääriin. Että minulla olisi rohkeutta järjestää kunnon kohtaus ja varmistaa, että jokainen lähistöllä oleva kuulee, että keskuudessamme on seksuaalihäirikkö. Yleensä sitä vain haluaa lähteä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Häiriköt ovat olleet lähes poikkeuksetta miehiä, kerran on joku nainen huutanut ”ruma huora” perääni. Olen kyllä tietoinen siitä, että Suomessa katuhuutelua ei tapahdu samassa mittakaavassa mitä monissa muissa maissa. Yksikin kerta on kuitenkin liikaa. Seksuaalisen häirinnän suhteen tulee olla nollatoleranssi.

Miten sitten heteromiehen tulisi lähestyä naista, josta on kiinnostunut syyllistymästä vahingossa seksuaaliseen häirintään? Minusta kysymys on hyvin outo, mutta tulee yleensä esille, kun puhutaan seksuaalisesta häirinnästä. Outo se on siksi, että monilla heteromiehillä ei ole ongelmia (muita kuin ehkä oma ujous) siinä miten lähestyä asiallisesti tuntemattomia naispuolisia henkilöitä. Seksuaaliseen häirintään eivät syyllisty ihmiset, jotka lähestyvät toisia ihmisiä ensisijaisesti ihmisinä. Seksuaaliseen häirintään syyllistyy herkästi (esimerkiksi) heteromies, joka pitää naisia jonakin toisena ”lajina”, jota saa ja tulee kohdella eri tavalla kuin ”oikeita” ihmisiä eli tässä tapauksessa muita heteromiehiä. Korrekti käytös on helppoa henkilöille, jotka näkevät kanssaihmiset samanarvoisina kuin itsensä. Tuntemattomia ihmisiä lähestytään kunnioittavasti ja ystävällisesti, samalla tavoin kuin toivot itseäsi lähestyttävän. Toisen sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, ikä, etninen tausta, vammaisuus, luokkatausta jne. ei muuta tätä peruslähtökohtaa. Perään huutelu ei ole koskaan sopivaa, tuntemattoman (tai tutunkaan) ihmisen koskettaminen ilman lupaa ei ole koskaan sopivaa. Jos ollaan kiinnostuneita jostakusta, hänelle mennään juttelemaan. Jutellessa huomaa hyvin nopeasti löytyykö molemminpuolista kiinnostusta vai ei. Jos hän ei ole kiinnostunut sinun seurastasi, toivotat hyvää jatkoa ja ymmärrät lähteä pois.

Kohteliaisuuksia on aina mukava kuulla, mutta toisen ruumiinosista ei ole sopivaa sanoa mielipidettään (ellei sitä varta vasten kysytä). Ei, vaikka kyseessä olisi kehuksi tarkoitettu kommentti. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa se, että joku random – Reijo 55v. pitää minun takamustani erittäin hyvin muodostuneena. Minun ruumiini ei tarvitse Reijon hyväksyntää, minun ruumiillani ei ole mitään tekemistä Reijon tai kenenkään muunkaan mielipiteiden kanssa. Suoraan ruumiiseeni kohdistuvat kehut saavat minut tuntemaan itseni ennemminkin käveleväksi lihapalaksi kuin kokonaiseksi ihmiseksi. On paljon mukavampi kuulla olevansa esimerkiksi tyylitajuinen pukeutuja, hauska seuralainen, hyvä väittelijä tai loistava taskuparkintekijä. Sellaisille kehuille voi alkaa rakentaa tervettä itsetuntoa. Uskokaa tai älkää, se nainen, jolla sattuu olemaan kulttuurisen kauneusihanteen mukaisesti viehättävät rinnat, tietää sen jo. Hän tuntee joka päivä jokaisen häneen kohdistuvan katseen, joka arvioi ja mittailee hänen vartaloaan. Ja se riittää! Hänen ei tarvitse kuulla sinun kommenttiasi tietääkseen kuinka viehättävänä miehet pitävät hänen rintojaan.

Ei se niin vaikeaa ole pitää mölyt mahassa ja kädet kurissa.

Kunnioitus. Se on hyvä ja oikeastaan ainoa toimiva lähtökohta kaikkien ihmissuhteiden rakentamiseksi oli kyseessä sitten parisuhde, seksisuhde, ystävyyssuhde tai junamatka samassa penkissä vieraan ihmisen kanssa. Jokainen on yksilö, jolla on oma historiansa, oma kokemusmaailmansa ja omat toiveet ja pelkonsa, joille omat henkilökohtaiset rajat rakentuvat. Ne rajat on loukkaamattomat.

Hanna 23v.